Hääkutsut ja -koristeet osa1: Monogrammi

Halusimme Tuomaksen kanssa häämonogrammin. Pidämme molemmat kiekuroista ja koristeisista asioista, joten tällainen sopi meille todella hyvin. Luovina ihmisinä halusimme tehdä monogrammin myös alusta asti itse.

Suunnitteleminen alkoi täysin ihan googlesta. Etsimällä kuvia kehyksistä, monogrammeista ja kiekuroista yritin löytää sellaisia jotka olivat omaan ja Tuomaksen mieleen.

 Aloitimme itse teon kirjamista. 

T&J vai J&T? 

Tämäkin on oikeasti sellainen kysymys joka pyöri mielessäni pitkään. 

Kummin ne kuuluvat? Onko järjestyksessä etikettiä? Muutamien vaihtoehtoisten piirrosteluiden jälkeen lopulta päädyimme järjestykseen, joka näytti mielestämme vain paremmalta: J&T

  Sen jälkeen lähdimme piirtämään kirjainten ympärille koukeroita. Tämä vaan oikeastaan osoittautui sellaiseksi kohdaksi, jonka annoin lopuksi suoraan Tuomaksen tehtäväksi 😀. Se kun ei luonnistunut itseltäni lainkaan. 

Eikä aikaakaan, kun Tuomas jo saikin meitä molempia miellyttävän tuloksen aikaiseksi. Lopuksi vielä nimikirjainten asettelua, ja monogrammi oli valmis! 

Tästä Tuomas teki vielä vectorin, jonka lähetimme Etsystä löytyvälle myyjälle ClariseStamps . Hän teki meidän unelmista totta ja saimme omasta monogrammistamme leimasimen. Leimasinta käytimme kutsussa ja tulemme käyttämään mm. pöytäkoristeissa

Itse Kutsu ja sen teko, osa 2

 Kutsujen konkreettinen tekeminen aloitettiin edellisestä postauksessa mainittujen kukkakeppien puolittamisella. Käyttämissämme kukkakepeissä oli pituuden lisäksi hyvänä puolena myös se, että ne olivat halkaisijaltaan tasan 4mm, juuri sama kuin ostamiemme laatikoiden vetonuppien reikä. Saimme siis helposti keppien päihin nupit kiinni vain kiertämällä kepit reikiin, ilman liimoja.

 Hirmuinen kasa kutsukepukoita, niinkuin niitä kutsuin, valmistui muutaman iltaisen tv-katselutuokion aikana. 120 kepukkaa, jos tarkkoja ollaan. Teimme muutaman ylimääräisen varmuuden vuoksi

Tässä vaiheessa kutsujen teossa tuli pieni paussi. Nimittäin, halusimme maalata kutsukepukat mustiksi, mutta kylmän sään vuoksi spraymaalaus ei onnistunut ulkona. Jouduimme siksi keskeyttämään kepukoiden valmistuksen hetkeksi ja keskittyä kutsujen tulostamiseen.

Kerroinkin viime postauksessa meidän suuresta paperin metsästys ja tulostus operaatiosta. En silloin maininnutkaan miten huomasimme tulostuksen alkuvaiheessa, ettei tulostimme aina pitänytkään ohuen ohuesta, heppoisesta pariisinpaperista ja sen höppösistä reunoista.

Tähän onneksi ihan tuleva mieheni keksi niinkin nerokkaan ratkaisun kuin pienten, tavallisten tulostuspaperista leikatuiden suikaleiden teippaaminen pariisinpaperin päätyihin. Ja kiitos ihanalle sulhaselle, pääsimme jatkamaan tulostusta vain pienen Tallinkin laivan kannella tapahtuneen hermoraunion jälkeen (en ollut siis kotona kun tämä tapahtui)

Ja kun aurinkokin alkoi nousemaan taivaalle ja lämmittämään kunnolla, pääsimme mekin ulos jatkamaan kutsukepukoiden maalaamista. Teippasimme kepukat kiinni pieneen akryylimuovin palasiin ja spreijasimme ne kiiltävällä mustalla maalilla. Kepukoihin riitti nätisti pari kerrosta maalia.

Tämän jälkeen lähdimme leimaamaan monogrammi leimasimellamme kuvaa kutsun yläosaan. Kerron monogrammistamme hieman lisää seuraavassa postauksessa tarkemmin.

Halusimme leimatusta monogrammikuvasta hieman näyttävämmän, joten päätimme embossata sen.
Embossaus on leimasintekniikka, jossa leimasinmusteen pintaan sirotellaan embossaus- eli kohokuviointijauhe, joka kuumennetaan ja sulatetaan kuumailmapuhaltimella. Embossaukseen käy monet erilaiset musteet, mutta tässä päätimme käyttää embossaukseen tarkoitettua läpinäkyvää vesileimamustetta. Tällainen muste on tavallista mustetta tahmeampi, eikä väri kuulla jauheen läpi.

Embossauksen jälkeen avitimme hieman kutsun paperin rullausta ylimääräisellä kukkakepillä ja teippasimme tavallisella maalarinteipillä paperin kiinni keppiin.

Kiinnitimme kutsujen yläosaa, juuri ennen kiekurakuvion alkamista, palan 2-puolista liimateippiä ja rullasimme kutsun keppien ympärille. Kutsussa oli siis noin 5 cm ylimääräistä tyhjää paperia kummassakin päässä rullaamista varten.

Halusimme kiinnittää kutsun sinettivahalla kiinni. Leikkasimme vahasta pieniä paloja, jotka sulatimme metallisessa vahakauhassa kynttilän avulla. Kiersimme kutsun ympärille punaista nauhaa ja kaadoimme vahan nauhan päälle. Heti kaadon jälkeen, painoimme sinettileimasimen kiinni vahaan ja annoimme vahan jäähtyä.
Testatessamme vahaa etukäteen ja huomasimme pari asiaa, jotka oli hyvä ottaa huomioon. Nimittäin vaha oli niin rasvaista, että se jätti erittäin ruman läntin kutsuun, joka näkyi tummana myös tekstipuolelle. Onneksi tosiaan testasimme vahaa etukäteen, koska muuten kutsut olisivat lähteneet läntteineen kaikkineen. Tämän pelastimme leikkaamalla kutsupaperista pienen ympyränmallisen palan nauhan ja vahan alle. Näin vaha ei myöskään ole kiinni itse kutsussa, vaan nauhan ja sinetin saa halutessaan kutsusta pois rikkomatta sinettiä.
Toinen asia jonka huomasimme oli, että vahan kannattaa antaa jäähtyä hetken ennen kaatamista. Liian kuuma vaha juoksee joka paikkaan, eikä painetusta sinetistä tule nättiä. Näin vaha myös jäähtyy nopeammin.

Kutsut päätimme lähettää postitse laatikoissa. Tilasin eBaysta Saksasta lähetyslaatikoita, jotka olivat 30mm paksuja, eli ne menisivät kirjelähetyksenä. Myös painoa kutsuille ei tullut kun 100g verran, joten ne menivät postissa pienellä postimaksulla.
Tosin tässä tuli aiheeksi yksi mutka, joka sai minut hermostuneena hetkeksi sille mielelle, että antaa olla, karataan eikä pidetä juhlia.
Nimittäin, kun boksit sain viime vuoden puolella hyppysiini, en edes tarkastanut pitivätkö mitat paikkaansa. Ne eivät siis pitäneet. Laatikot olivat 32mm paksuja.
Tiedän, 2mm, eihän se varmasti mitään haittaa. Mutta haittoi se. Laatikot eivät menneet postiluukuista, kokeilimme.
Mutta morsiamen pienen hermoromahduksen jälkeen sulhanen pelasti taas päivän, otti veitsen esiin ja leikkasi laatikoista hieman reunoja pois.
Ja laatikot olivat oikean kokoiset!

Laatikkoon vähän valkoista silkkipaperi mukaan sekä tulostettu kartta morsiamen äidin pyynnöstä.

Nyt, toivottavasti, kutsut ovat löytäneet kaikki tiensä perille. Ja nyt vain odotellaan ihmisten ilmoittautumisia. Heti ensimmäisenä kutsujen postipäivänä saimmekin jo yhden ilmoittautumisen, enkä malta odottaa muiden saapumista.

Itse Kutsu ja sen teko, osa 1

Hääkutsu.

Se aikalailla ensimmäinen asia, joka tulee hääparin konkreettisesti tehtyä ja vieraan nähtyä.

Me olemme Tuomaksen kanssa hieman OTT- Over the top ihmisiä. Tarkoittaen sitä, että ei ole mikään ihme mihin suuntaan kutsuissa päätimme lähteä.

Teimme kääröt. Alusta asti. Itse. 

Näin heti voin sanoa, että onneksi se on ohi, ei enää koskaan 😀. Eikä onneksi tarvitsekaan 💕.

Vaikka olemme molemmat erittäin tyytyväisiä kutsujen lopputulokseen, niin hommaa oli vaikka kuinka. Mutta mitäs muuta voi odottaa, kun tällaisien tekemiseen lähdet.

Ensimmäinen kutsuluonnos oli tämän näköinen. Hyvin pelkistetty ja erittäin lyhyt lopputulokseen verrattuna. Mutta siitä oli hyvä aloittaa. Tämän jälkeen lähdimme kirjoittamaan itse tekstiä.

Tekstin tekeminen olikin aika haastavaa ja sitä hioimme monta kertaa ja monessa vaiheessa.

Tekstin ensimmäisen version ollessa valmis täytyi meidän päättää minkä kokoisen halusimme kutsun olevan. Tässä vaiheessa siirsimme katseet siis kutsun rakenteeseen ja materiaaleihin.

Halusimme valmistaa kääröjen kepitkin itse, ihan sen takia, että valmiiden hinnat olivat erittäin korkeita. Apuun tulivat sitten eBaysta löydetyt laatikon vetonupit sekä K-raudasta ostetut 30cm kukkakepit. 

Näiden löydettyä saimme päättettyä kutsujen leveyden. Kukkakepit puolitimme, joten jokainen keppi oli 15cm pituinen. Näistä miinustimme pienet pätkät päistä vetonuppien kiinnitystä varten, joten loppujen lopuksi kutsujen leveys oli 13.5cm.

Kun muutimme kutsun tekstitiedoston leveydeksi 13.5cm saimme tietää kuinka pitkä kutsusta tulisi. Onni kävi ja kutsu sopi melkein täydellisesti A3 kokoiselle paperille. Leikkasimme omista luonnospaperistamme sopivan kokoisen palan ja tulostimme tämän.

Tässä näkyy kutsutekstimme ensimmäinen luonnos kauniine vale-osoitteineen. Tähän sitten annoin Tuomaksen vapaasti piirrellä koristereunaa. Tässä näkyy piirretyn koristeen viimeisin versio kutsutekstin reunassa. Tämä skannattiin koneelle, jossa mies käytti taitojaan hyväksi ja piirsi koneella koukeroiden päälle.

Mustalla näkyy kuvassa piirretty versio ja punainen on koneella siistitty versio. Kuvasta huomaa kuinka pelkistimme kuviota hieman ja lyhensimme sitä. 

Tämän jälkeen testasimme, minkä värisiksi halusimme kiekurat. Halusimme kutsuihin teemaväriämme, eli punaista ja mustaa. Teksti oli selvä, sen tulostaisimme ihan selvyydenkin vuoksi mustalla, mutta kiekuroista kokeilimme muutamaa vaihtoehtoa. Tässä alhaalla puhelimellani napattu kuva kolmesta vaihtoehdosta, josta valitsimme loppujenlopuksi keskimmäisen.

Myös fonttien valinnasta tulostin muutaman vaihtoehdon. Halusimme itse tekstin olevan selvällä, mutta hieman perus-fonttia hienommalla fontilla, mutta väliotsikot sekä itse päivämäärän halusimme hieman koristeellsemmalla fontilla. 

Muutaman vaihtoehdon jälkeen päädyimme tekstissä fonttiin Vijaya ja koristeellinen fontti oli England Hand DB.

 Ennen tulostusta, seuraava tehtävämme oli kutsupaperin etsiminen. Ja siinäpä hommaa oli. Ensimmäinen ajatuksemme oli tilata kankaalle tulostetut kutsut. Kustannussyistä hylkäsimme tämän kumminkin ennen tilausta ja päätimme tulostaa kutsut itse

Tämän jälkeen metsästimme sitten kunnolla erilaisia papereita. Ja näitähän oli. Testasimmekohan viittä erilaista, kunnes löysimme oikean. Kyseessä oli pariisinpaperi ja grammapainoa sillä oli 120-160g/m2 välillä. Paperin löysimme Tampereen Paperi ja Taideväristä.

Ja sitten alkoi tulostus. Ja tulostus. Aika pitkä tulostus. Kerron siitä hieman lisää seuraavassa postauksessa. 

Jatkuu siis osassa 2. 😊