Kun läheinen kuolee ennen häitä

Suru on kova.

Aurinko paistaa pilvien takaa haudalle ja valaisee kukkien ketoa sen päällä. Tänään piti ukkostaa, mutta niin vain aurinko vain paistaa. 

Ukkosta ei näy, mutta suru ei katoa.

Tasan kaksi kuukautta ennen häitä se tapahtui. Kuukausi ennen sitä siihen yritettiin varautua. Mutta ei se kumminkaan auttanut, se oli isku vasten kasvoja.

Hääjutut siinä vähän jäivät. Kysymykset kuten, jaksanko, uskallanko, pystynkö pyörivät päässä. En ole koskaan itkenyt niin lujaa ja paljon.

Juttelin miehen kanssa, äidin kanssa, parhaimpien ystävien eli kaasojen kanssa. Tutkiskelin omia tuntemuksiani.

Päätimme kumminkin että pidämme häät suunnitellusti, mutta teemme juuri niin paljon tai vähän kun vain pystymme.

Suru ei hellitä, mutta muistot ovat silti kanssamme.

Läheisen kuolema häiden alla on saanut minut miettimään mikä onkaan itselleen tärkeää ja mikä ei.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen saa järjestää just sellaiset häät kun haluaa, juuri sellaisella budjetilla kun itsestä tuntuu hyvältä, eikä kellään muulla ole siihen sanomista. Siksi sellaisten asioiden kirjoittaminen kun "Alkoholi vai ei" tai "Lapsia juhliin vai ei" ovat jääneet ihan puolitiehen, kun ajatus katkeaa ajatukseen "Niin, kyllä jokainen saa ihan itse päättää".

Sama läheisen kuoleman kanssa. On täysin yhtä ok sekä siirtää häitä, että jatkaa suunnitteluita. On ihan ok lopettaa vaikka "ei HÄN olisi sitä halunut" tai jatkaa vaikka olisi yhä surullinen. Saa mennä juuri sillä tahdilla kun itsellä rahkeet riittävät.

Suru ei lopu ja hän haluaisi että jatkamme.

Kaipaan  sinua.

Alter Bridge - In loving memory

Hääkutsut ja -koristeet osa1: Monogrammi

Halusimme Tuomaksen kanssa häämonogrammin. Pidämme molemmat kiekuroista ja koristeisista asioista, joten tällainen sopi meille todella hyvin. Luovina ihmisinä halusimme tehdä monogrammin myös alusta asti itse.

Suunnitteleminen alkoi täysin ihan googlesta. Etsimällä kuvia kehyksistä, monogrammeista ja kiekuroista yritin löytää sellaisia jotka olivat omaan ja Tuomaksen mieleen.

 Aloitimme itse teon kirjamista. 

T&J vai J&T? 

Tämäkin on oikeasti sellainen kysymys joka pyöri mielessäni pitkään. 

Kummin ne kuuluvat? Onko järjestyksessä etikettiä? Muutamien vaihtoehtoisten piirrosteluiden jälkeen lopulta päädyimme järjestykseen, joka näytti mielestämme vain paremmalta: J&T

  Sen jälkeen lähdimme piirtämään kirjainten ympärille koukeroita. Tämä vaan oikeastaan osoittautui sellaiseksi kohdaksi, jonka annoin lopuksi suoraan Tuomaksen tehtäväksi 😀. Se kun ei luonnistunut itseltäni lainkaan. 

Eikä aikaakaan, kun Tuomas jo saikin meitä molempia miellyttävän tuloksen aikaiseksi. Lopuksi vielä nimikirjainten asettelua, ja monogrammi oli valmis! 

Tästä Tuomas teki vielä vectorin, jonka lähetimme Etsystä löytyvälle myyjälle ClariseStamps . Hän teki meidän unelmista totta ja saimme omasta monogrammistamme leimasimen. Leimasinta käytimme kutsussa ja tulemme käyttämään mm. pöytäkoristeissa

Itse Kutsu ja sen teko, osa 2

 Kutsujen konkreettinen tekeminen aloitettiin edellisestä postauksessa mainittujen kukkakeppien puolittamisella. Käyttämissämme kukkakepeissä oli pituuden lisäksi hyvänä puolena myös se, että ne olivat halkaisijaltaan tasan 4mm, juuri sama kuin ostamiemme laatikoiden vetonuppien reikä. Saimme siis helposti keppien päihin nupit kiinni vain kiertämällä kepit reikiin, ilman liimoja.

 Hirmuinen kasa kutsukepukoita, niinkuin niitä kutsuin, valmistui muutaman iltaisen tv-katselutuokion aikana. 120 kepukkaa, jos tarkkoja ollaan. Teimme muutaman ylimääräisen varmuuden vuoksi

Tässä vaiheessa kutsujen teossa tuli pieni paussi. Nimittäin, halusimme maalata kutsukepukat mustiksi, mutta kylmän sään vuoksi spraymaalaus ei onnistunut ulkona. Jouduimme siksi keskeyttämään kepukoiden valmistuksen hetkeksi ja keskittyä kutsujen tulostamiseen.

Kerroinkin viime postauksessa meidän suuresta paperin metsästys ja tulostus operaatiosta. En silloin maininnutkaan miten huomasimme tulostuksen alkuvaiheessa, ettei tulostimme aina pitänytkään ohuen ohuesta, heppoisesta pariisinpaperista ja sen höppösistä reunoista.

Tähän onneksi ihan tuleva mieheni keksi niinkin nerokkaan ratkaisun kuin pienten, tavallisten tulostuspaperista leikatuiden suikaleiden teippaaminen pariisinpaperin päätyihin. Ja kiitos ihanalle sulhaselle, pääsimme jatkamaan tulostusta vain pienen Tallinkin laivan kannella tapahtuneen hermoraunion jälkeen (en ollut siis kotona kun tämä tapahtui)

Ja kun aurinkokin alkoi nousemaan taivaalle ja lämmittämään kunnolla, pääsimme mekin ulos jatkamaan kutsukepukoiden maalaamista. Teippasimme kepukat kiinni pieneen akryylimuovin palasiin ja spreijasimme ne kiiltävällä mustalla maalilla. Kepukoihin riitti nätisti pari kerrosta maalia.

Tämän jälkeen lähdimme leimaamaan monogrammi leimasimellamme kuvaa kutsun yläosaan. Kerron monogrammistamme hieman lisää seuraavassa postauksessa tarkemmin.

Halusimme leimatusta monogrammikuvasta hieman näyttävämmän, joten päätimme embossata sen.
Embossaus on leimasintekniikka, jossa leimasinmusteen pintaan sirotellaan embossaus- eli kohokuviointijauhe, joka kuumennetaan ja sulatetaan kuumailmapuhaltimella. Embossaukseen käy monet erilaiset musteet, mutta tässä päätimme käyttää embossaukseen tarkoitettua läpinäkyvää vesileimamustetta. Tällainen muste on tavallista mustetta tahmeampi, eikä väri kuulla jauheen läpi.

Embossauksen jälkeen avitimme hieman kutsun paperin rullausta ylimääräisellä kukkakepillä ja teippasimme tavallisella maalarinteipillä paperin kiinni keppiin.

Kiinnitimme kutsujen yläosaa, juuri ennen kiekurakuvion alkamista, palan 2-puolista liimateippiä ja rullasimme kutsun keppien ympärille. Kutsussa oli siis noin 5 cm ylimääräistä tyhjää paperia kummassakin päässä rullaamista varten.

Halusimme kiinnittää kutsun sinettivahalla kiinni. Leikkasimme vahasta pieniä paloja, jotka sulatimme metallisessa vahakauhassa kynttilän avulla. Kiersimme kutsun ympärille punaista nauhaa ja kaadoimme vahan nauhan päälle. Heti kaadon jälkeen, painoimme sinettileimasimen kiinni vahaan ja annoimme vahan jäähtyä.
Testatessamme vahaa etukäteen ja huomasimme pari asiaa, jotka oli hyvä ottaa huomioon. Nimittäin vaha oli niin rasvaista, että se jätti erittäin ruman läntin kutsuun, joka näkyi tummana myös tekstipuolelle. Onneksi tosiaan testasimme vahaa etukäteen, koska muuten kutsut olisivat lähteneet läntteineen kaikkineen. Tämän pelastimme leikkaamalla kutsupaperista pienen ympyränmallisen palan nauhan ja vahan alle. Näin vaha ei myöskään ole kiinni itse kutsussa, vaan nauhan ja sinetin saa halutessaan kutsusta pois rikkomatta sinettiä.
Toinen asia jonka huomasimme oli, että vahan kannattaa antaa jäähtyä hetken ennen kaatamista. Liian kuuma vaha juoksee joka paikkaan, eikä painetusta sinetistä tule nättiä. Näin vaha myös jäähtyy nopeammin.

Kutsut päätimme lähettää postitse laatikoissa. Tilasin eBaysta Saksasta lähetyslaatikoita, jotka olivat 30mm paksuja, eli ne menisivät kirjelähetyksenä. Myös painoa kutsuille ei tullut kun 100g verran, joten ne menivät postissa pienellä postimaksulla.
Tosin tässä tuli aiheeksi yksi mutka, joka sai minut hermostuneena hetkeksi sille mielelle, että antaa olla, karataan eikä pidetä juhlia.
Nimittäin, kun boksit sain viime vuoden puolella hyppysiini, en edes tarkastanut pitivätkö mitat paikkaansa. Ne eivät siis pitäneet. Laatikot olivat 32mm paksuja.
Tiedän, 2mm, eihän se varmasti mitään haittaa. Mutta haittoi se. Laatikot eivät menneet postiluukuista, kokeilimme.
Mutta morsiamen pienen hermoromahduksen jälkeen sulhanen pelasti taas päivän, otti veitsen esiin ja leikkasi laatikoista hieman reunoja pois.
Ja laatikot olivat oikean kokoiset!

Laatikkoon vähän valkoista silkkipaperi mukaan sekä tulostettu kartta morsiamen äidin pyynnöstä.

Nyt, toivottavasti, kutsut ovat löytäneet kaikki tiensä perille. Ja nyt vain odotellaan ihmisten ilmoittautumisia. Heti ensimmäisenä kutsujen postipäivänä saimmekin jo yhden ilmoittautumisen, enkä malta odottaa muiden saapumista.

Itse Kutsu ja sen teko, osa 1

Hääkutsu.

Se aikalailla ensimmäinen asia, joka tulee hääparin konkreettisesti tehtyä ja vieraan nähtyä.

Me olemme Tuomaksen kanssa hieman OTT- Over the top ihmisiä. Tarkoittaen sitä, että ei ole mikään ihme mihin suuntaan kutsuissa päätimme lähteä.

Teimme kääröt. Alusta asti. Itse. 

Näin heti voin sanoa, että onneksi se on ohi, ei enää koskaan 😀. Eikä onneksi tarvitsekaan 💕.

Vaikka olemme molemmat erittäin tyytyväisiä kutsujen lopputulokseen, niin hommaa oli vaikka kuinka. Mutta mitäs muuta voi odottaa, kun tällaisien tekemiseen lähdet.

Ensimmäinen kutsuluonnos oli tämän näköinen. Hyvin pelkistetty ja erittäin lyhyt lopputulokseen verrattuna. Mutta siitä oli hyvä aloittaa. Tämän jälkeen lähdimme kirjoittamaan itse tekstiä.

Tekstin tekeminen olikin aika haastavaa ja sitä hioimme monta kertaa ja monessa vaiheessa.

Tekstin ensimmäisen version ollessa valmis täytyi meidän päättää minkä kokoisen halusimme kutsun olevan. Tässä vaiheessa siirsimme katseet siis kutsun rakenteeseen ja materiaaleihin.

Halusimme valmistaa kääröjen kepitkin itse, ihan sen takia, että valmiiden hinnat olivat erittäin korkeita. Apuun tulivat sitten eBaysta löydetyt laatikon vetonupit sekä K-raudasta ostetut 30cm kukkakepit. 

Näiden löydettyä saimme päättettyä kutsujen leveyden. Kukkakepit puolitimme, joten jokainen keppi oli 15cm pituinen. Näistä miinustimme pienet pätkät päistä vetonuppien kiinnitystä varten, joten loppujen lopuksi kutsujen leveys oli 13.5cm.

Kun muutimme kutsun tekstitiedoston leveydeksi 13.5cm saimme tietää kuinka pitkä kutsusta tulisi. Onni kävi ja kutsu sopi melkein täydellisesti A3 kokoiselle paperille. Leikkasimme omista luonnospaperistamme sopivan kokoisen palan ja tulostimme tämän.

Tässä näkyy kutsutekstimme ensimmäinen luonnos kauniine vale-osoitteineen. Tähän sitten annoin Tuomaksen vapaasti piirrellä koristereunaa. Tässä näkyy piirretyn koristeen viimeisin versio kutsutekstin reunassa. Tämä skannattiin koneelle, jossa mies käytti taitojaan hyväksi ja piirsi koneella koukeroiden päälle.

Mustalla näkyy kuvassa piirretty versio ja punainen on koneella siistitty versio. Kuvasta huomaa kuinka pelkistimme kuviota hieman ja lyhensimme sitä. 

Tämän jälkeen testasimme, minkä värisiksi halusimme kiekurat. Halusimme kutsuihin teemaväriämme, eli punaista ja mustaa. Teksti oli selvä, sen tulostaisimme ihan selvyydenkin vuoksi mustalla, mutta kiekuroista kokeilimme muutamaa vaihtoehtoa. Tässä alhaalla puhelimellani napattu kuva kolmesta vaihtoehdosta, josta valitsimme loppujenlopuksi keskimmäisen.

Myös fonttien valinnasta tulostin muutaman vaihtoehdon. Halusimme itse tekstin olevan selvällä, mutta hieman perus-fonttia hienommalla fontilla, mutta väliotsikot sekä itse päivämäärän halusimme hieman koristeellsemmalla fontilla. 

Muutaman vaihtoehdon jälkeen päädyimme tekstissä fonttiin Vijaya ja koristeellinen fontti oli England Hand DB.

 Ennen tulostusta, seuraava tehtävämme oli kutsupaperin etsiminen. Ja siinäpä hommaa oli. Ensimmäinen ajatuksemme oli tilata kankaalle tulostetut kutsut. Kustannussyistä hylkäsimme tämän kumminkin ennen tilausta ja päätimme tulostaa kutsut itse

Tämän jälkeen metsästimme sitten kunnolla erilaisia papereita. Ja näitähän oli. Testasimmekohan viittä erilaista, kunnes löysimme oikean. Kyseessä oli pariisinpaperi ja grammapainoa sillä oli 120-160g/m2 välillä. Paperin löysimme Tampereen Paperi ja Taideväristä.

Ja sitten alkoi tulostus. Ja tulostus. Aika pitkä tulostus. Kerron siitä hieman lisää seuraavassa postauksessa. 

Jatkuu siis osassa 2. 😊

WayOut Tampere - Huonepakopeli

Postaus tehty yhteistyönä WayOut Tampereen kanssa

 

Viime lauantaina suuntasimme joukolla kokeilemaan WayOut Tampereen uutta The Chemist huonepakopeliä. 

Meidän hieno salapoliisi tiimimme muodostui neljästä ihmisestä ja mukana oli:

Jenna, the morsian: Toisen kerran huonepakopelien kimpussa pelaava, mutta erittäin suuri mysteeripelien fani niin lautapeleistä konsolipeleihin.

Tuomas, the sulhanen: Huonepakopelien ensikertalainen, paljon mysteeripelejä kumminkin tietokoneella pelannut pienestä pitäen. Kylmähermoinen ja pitääkin tämän tulevan morsiammen hermoilun aina aisoissa.

Tanja: Huonepakopelejä jo kahdella mantereella pelannut konkari. Logiikkatehtävien ja kortti- sekä lautapelien ystävä.

Mika: Toista kertaa IRL huonepakopeliä pelaamassa. Valtava lauta- ja tietokonepeli historia. Onkin tunnettu meidän porukan lautapeli-iltojen maestrona.

Huonepakopelien ideana siis on, että n. 2-5 henkilön kokoinen tiimi suljetaan huoneeseen, jossa erilaisten vinkkien ja vihjeiden avulla pitää selvittää tie ulos. Huoneita löytyy monia erilaisia, joiden teemat vaihtelevat laidasta laitaan.
WayOutissa huoneita oli kaksi, vanhempi Wax Cabinet sekä tämä meidän pelimme, eli uudempi The Chemist

WayOut Tampere kertoo The Chemist huoneen taustaa näin

Peli oli mielenkiintoisen haastava, mutta ei lainkaan mahdoton. Teknisesti oikein hyvin toteutettu ja tunti meni vihjeiden kanssa pähkäillessä kuin hujauksessa.

Peliä on ehdottomasti parhaimmillaan, kun tiimissä on mahdollisimman monta pelaajaa, jotta saadaan monta erilaisia ajatusmaailmaa mukaan. 

Pelinvetäjä, eli henkilö joka saattoi meidät huoneeseen ja seurasi peliämme, oli myös hyvin aktiivisesti mukana, mikä teki pelikokemuksesta vieläkin mielyttävämmän.
Esimerkiksi huoneessamme, oli kohta, johon ei saanut koskea, mutta edellinen joukkue oli siitä luultavammin kumminkin varoituksesta huolimatta menneet käpälöimään. Onneksi Mika huomasi tällöin vilkaista vihjetaulua, jossa pelinvetäjä meille kertoi asian laidan, ja saimme luvan koskea ja korjata asian.

Huoneen tv, jossa pyöri jäljellä oleva aika, sekä johon ilmestyi vihjeet.

Pelinvetäjä kysyi myös aktiivisesti haluammeko vihjeitä, vaikka jääräpäisyyksissämme emme meinanneet niitä ottaa.

Pääsimme ulos ajalla 55min ja 34sek. Pyysimme itse kolme vihjettä, joka ei tuohon minuuttimäärään paljon mielestäni ole. Uskon tosin, että olisimme pärjänneet kahdellakin vihjeellä, kolmas tuli otettua pienen loppupaniikin innoittamana

Jos haluat kokeilla pelaamista, muutaman yleisen vinkin voimme antaa:

1. Älä panikoi, vaikka aika alkaa loppumaan.

2. Puhu ääneen tiimisi kanssa. Aivoriihi on oikein hyvä ratkaisu, koska näin saadaan mahdollisimman monta vaíhtoehtoa ilmoille.

3. Mikäli tuntuu, ettet pääse eteenpäin, ota paussi ja katsele ympärillesi, näin saat uutta näkökulmaa, joka auttaa jatkamaan

4. Pidä hauskaa, fiilistele!

5. Pura ehdottomasti fiilistä myös tiimisi kanssa jälkikäteen. 

Tämäkin postaus rakentui melkeinpä kokonaan ravintolassa, kun odotimme lauantairuuhkassa ruokaa. Kaikkea ei välttämättä näe ja koe omin silmin, joten toisten kanssa ajatuksen purkamisessa on sekin hyvä puoli, että kokemus vain kasvaa, vaikka peli on jo ohi.

Tämän takia huonepakopelit ovat ehdottomasti mahtava vaihtoehto polttareihin! Olin viime kesänä itse kaasona ystävälleni, ja veimme hänet pelaamaan huonepakopeliä. Pelin mukana tullutta adrealiinia riitti myöhään illallekin, ja juttua ja inspiraatiota riitti morsiamella jopa häihin keksittyyn ohjelmanumeroon saakka.

WayOut Tampere tarjoaakin polttareihin ylimääräisiä yllätyksiä. Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa täältä lisää.

Itse rakastan huonepakopelien pelaamista yli kaiken. On täysin erilainen kokemus olla itse huoneessa, kun pelata huonetta näytön välityksellä. Vaikka pelissä ei tullut lainkaan juostua, juoksi adrenaliini kumminkin ihan älyttömästi, ja teki pelistä vielä hauskempaa. Turhautumisen tunnetta, ei tullut kertaakaan, koska vihjeitä sai umpikujaan jäädessään.

Suosittelen kokeilemaan pelaamista, se vie mennessään!
WayOut Tampere

Hiusoperaatio osa 1. Kasvatusoperaatio

Minulla on ollut jo monen vuoden kasvatusoperaatio käynnissä. Päätin nimittäin n. 5 vuotta sitten, että haluan, joskus sillon tulevaisuudessa pidettäviin häihini pitkät hiukset.

Minä ja tukkani nyt vuonna 2017 ja lyhyenä viimeksi vuonna 2010

Silloin yleisin hiuspituuteni oli polkka ja pisimmillään koskaan hieman hartioiden yli. Hiukseni eivät olleet elämäni aikana koskaan siis olleet olkapäitteni alapuolella.

Näiden muutaman vuoden aikana kun hiukseni kasvoivat tämän maagisen rajan yli, olen saanyt opetella uusia asioita. Kuten miten ihmeessä pitää hiukset menemättä takkuun 12h aikana. Kuten tästä hienossa sensuroimattomassa kuvakollaasista näkee.

Hiukseni takussa kun on ollut hyvä päivä - hiukseni takussa kun on ollut huono päivä

Tätä hiuspehkoa kun on varmaan kolmen ihmisen verran. Se että pituus on jo puolenselkään ei riitä, se on myös paksu kun elämä. Ja vaikka kuinka harjaisin hiukseni aamuin illoin, ne ovat iltaisin ihan älyttömässä takussa.
Opettelua siis.

En ole koskaan oikein osannut syödä mitään lisäaineita tai vitamiinejä. Muutaman kuukauden jaksoin parisen vuotta sitten, mutta huomasin tulleeni kyseisestä lisästä kipeeksi, siinä olevan aineosan vuoksi. Olen siis kasvatellut hiuksia vain luontaisen kasvuvoiman ja silloin tällöisen pienen siistimisleikkauksen avulla. 

En tiedä mistä tämä "pitkät hiukset häihin" päähänpisto oikein tuli., Luultavasti ajatuksenani oli, että pitkiin hiuksiin saisi helpoiten tehtyä erilaisia kampauksia. Ehkä hieman naurattaakin, koska tämän hetkiset inspiraatiokuvani eivät todellakaan ole mitään monimutkaisia kampauksia

Kuvasta näkeekin mitä tällä hetkellä haluaisin. Löyhää kiharaa ja avonaista. Myös toinen hauskempi juttu tässä on, että tämä on melkein se jokapäiväinen tyylini. Mutta haluankin, että oloni on hääpäivänä rento ja oma.

Tarkoitus olisi siis kaasojeni avulla tehdä itse kampaus. Hiuksissani pysyy aika hyvin kihara, jos laitan ne märkänä "tulemaan". Koekampauksen aion toki tehdä, että näen yritänkö kurottaa kuuta taivaalta

Pompom- Tutoriaali

 

 Pompomit eli nämä silkkipaperipallot ovat erittäin edullinen ja kaunis tapa koristella juhlapaikkaa. Tekemiseen ei tosiaan tarvitse kun silkkipaperia haluamassasi värissä, sakset sekä nauhaa

. 

Nykyään saatavilla on myös valmiita pompomeja jotka tarvitsee vain avata ja pöyhiä. Suosittelen kumminkin kokeilemaan alusta asti itse tekemistä, valmiiseen pompomiin verrattuna kun ei vaiheita ole kuin vain muutama enemmän.

  1. Aloita valitsemasi värisestä silkkipaperista, ota viereesi hyvät ja terävät(!) sakset ja haluamaasi nauhaa. 

2. Palloon tarvitset silkkipapereita 10 arkkia. Käyttämässäni paketissa oli silkkipapereita 5 arkkia, jotka puolitin keskeltä. Arkit olivat aluksi kooltaan 50*76cm eli tein pompomit 38*50cm kokoisista arkeista. Kuten kuvassa 2. näkyy arkkien sivut ovat suhteeltaan suurinpiirtein A4 kokoisia. Pompom pallon halkaisija on suurinpiirtein aina lyhyen sivun kokoinen. Eli tässä tapauksessa sain n. 38cm palloja. Pienempiä tai isompia palloja saat siis leikkaamalla arkkeja pienemmäksi tai isommiksi. Muista kumminkin pitää sivujen suhde.

 3. Aloita arkkien taittaminen haitariksi taittamalla kaikki arkit kerrallaan. Voit päättää itse haitarin taitteiden koon, pienemmästä haitarista saat pienempää piparireunaa ja isommasta saat isompaa.

  1. ja 2. Arkkien taittelu haitariksi. Jos viimeisesta taitteesta jää liikaa ylimääräistä silkkipaperia, sen voi ihan huoletta leikata suikaleena irti, kuten kuvassa 3. Tämän jälkeen taita haitari kahtia, saadaksesi selville keskikohdan ja sido valitsemallasi nauhalla haitari kiinni. Muista jättää solmu haitarin keskelle ylöspäin, kuten kuvassa 4.

 Haitarin sitomisen jälkeen, kuva 1, pyöristetään päät, kuva 2. Voit halutessasi myös leikata päät kolmion mallisiksi tai vaikka hapsuttaa. 

Tässä vaihessaa huomaat, jos saksesi eivät olletkaan tarpeeksi terävät. Jos pyöristetyt päät jäävät rösöiseksi, niinkuin kuvassa 3., olivat sakset liian tylsät, eivätkä ne jaksaneet leikata kaikkia kerroksia kerralla. Tällöin voit leikata röpelöt päät yksi kerros kerrallaan siistiksi. 

Tässä vaiheessa ollaankin saavutettu se sama piste, missä valmiit pompomit tulevat. Kuva 4. on aikalailla juuri sitä, mitä valmis-pompomit näyttävät suoraan paketistaan otettuna.

 Tämän jälkeen pompom avataan kerros kerrallaan. Ensin avataan 5 kerrosta ylöspäin. Muista olla varovainen, silkkipaperi on hyvin ohutta. 

Kun kaikki 5 kerrosta on nostettu ensin ylöspäin, kuten kuvassa 3, nostetaan jäljellejääneet 5 kerrosta alaspäin taas kerros kerrallaan, kuten kuvassa 4. on aloitettu.

Sitten vaan pompom askareisiin. 

Silkkipaperit sekä muut tarvikkeet tutoriaalin sain Sinellistä, josta löytyykin hyvin laaja valikoima erivärisiä silkkipapereita mattaväreistä metalliväreihin. Myös valmiita Pompomeja löytyy heidän valikoimistaan.

Tampereen Häämessut 2017

Kestit Catering ja Decora House

Viime sunnuntaina päätimme miehen kanssa poiketa Tampereen häämessuilla, Valitsimme päiväksi sunnuntain, koska uskoimme sen olevan hieman rauhallisempi kuin lauantai.

Sunnuntai aamuna luin Häät ryhmästä edellisen päivän kommenttejä messuista. Monet olivat olleet pettyneitä messuihin, joten en odottanut mitään ihmeellisempää. Kyseessä olivat kuitenkin messut, jossa suurin osa näytteilleasettajista olisi meille sopivia välimatkan kannalta, joten halusimme silti käydä kurkkaamassa

Ja hyvä olikin, koska yllätyin erittäin positiivisesti koko messuista, ja olen erittäin tyytyväinen, että lähdin.

Beuty Berryn osastolta sain kulmakarvojen värjäyksen ja siistimisen erittäin edullisesti, sekä erittäin hyviä vinkkejä kulmakarvojen muotoiluun. Kulmat ovat olleet itselleni aina erittäin haastava. Beauty Berry tekee myös häämeikkejä.

Disco Design

Törmäsimme myös muutamaan hyvään DJ ja äänentoisto tarjoukseen, jota jäämme myös miettimään. Näillä näkymin musiikki on "pihistä"-listalla ja DJnä toimii Spotify, mutta emme silti sano suoraan vielä ei, jos jostain löytyykin jotain hyvää.

Räätälistudio BQ

Myös miesten pukuasioista saimme hyvin tarjouksen. Tämä on meillä vielä varalistalla, jos ensimmäinen pukuvaihtoehto ei onnistukaan.

Tykkäsin hirveästyi myös ohjelmalavalla olevista luennoista. Muotinäytös oli erittäin hieno, koska jokaisesta puvusta selitettiin erittäin yksityiskohtaisesti asioita tyylistä saumoihin . Tästä jäi niin paljon enemmän käteen, kun perinteisestä lavanäytöksestä.

Myös Purppurahelmen pöydällä tuli herkutel- siis käytyä. Aivan mahtavia luomuksia ja mikä parasta, maistiaisissa oli myös Gluteenitonta, joka aina nostaa pisteitä omissa silmissä

Aurifaber sekä Sanni Lehtinen.

Osallistuin myös kasaan arvontoja, juttelin alkoholittoman viinibaarin toteutuksesta, tein sulhaselle oman pinssin ja tapasin tuttuja kultaseppiä.

Erittäin onnistuneet messut 😀

Salaisia ideoita

Toiset haaveilee häistä vasta, kun kihlasormus on sormessa.

Toiset ei haaveile oikeastaan koskaan ja menee sieltä mistä helpoiten pystyy.

Toiset pitää salaista hääkansiota koneellaan jo monta vuotta ennen, kun toinen osapuoli on edes kuvioissa

Voin nyt paljastaa, että minä kuulun noihin jälkimmäisiin.

Eräänä iltana (tänään) selasin kauan eläneen ulkoisen kovalevyni kansioita ja törmäsin tähän kyseiseen salaiseen kansioon. Tein sen vuonna 2009 ja olen lisännyt kuvia pitkin vuosia.

Piilotin aikoinani tämän kansion monen erilaisen kansion taakse. Tiedä keltä, eihän kyseistä kovoa kukaan muu lisäkseni käyttäny. Sinne sitten aika-ajoin tuli lisättyä kuvia, joihin törmäsin internettiä selatessani.

Jaanpas näistä nyt teidän kanssa muutamat ja kerron, mitä mahtaa mielessäni juuri nyt oikeasti häitä suunnittelevana näistä pyöriä.

Ruoka

 Nyt täytyy sanoa, että ei ole mitään hajua, että mihin ihmeen tarkoitukseen olen nämä tallentaessa halunnut. Koristeeksi? Vieraslahjoiksi? Kirkkoon riisinheittoon? Olkoon syy ollut mikä tahansa, niin mitäköhän päässäni on pyörinyt. Sillä tämä ei ole tyyliäni laisinkaan, ei nyt, eikä silloin.

 Okei, apua, tämä on yhä kauneinta maailmassa! Osaisikohan pitopalvelu tehdä tällaisen

Joku obsessio minulla on näköjään ollut kekseihin. Ja juuri tällä pikeeraus tyylillä koristeltuihin kekseihin. Näitä keksi-kuvia on kansiossa nimittäin yli puolet!

Ei siinä mitään, tämä on erittäin kaunis tyyli koristella! En vaan oikein koskaan ole ollut keksien ystävä. 

Muistan, että ajatuksenani oli myös tehdä nämä keksit itse. Tällä hetkellä voin sanoa, että ei, en lähde paistamaan ja koristelemaan 200 keksiä

 Myös yksi obsessio on näköjään ollut Cupcaket. Kai ideanani oli jonkinlainen vähän erilainen hääkakku näistä rakennettuna. Nykyään en ole myöskään mikään cupcaken ystävä, kyllähän tuollaisen syön, mutta syön kakkua mieluummin. Toinen mikä kaikissa tallentamissani cupcakessa on yhteistä on se, että niissä on kaikissa tuollainen paksu sokerikuorrutekerros. Näyttää hyvältä, mutta ei maistu.

 Karkkibuffa on yhä tulossa! Ei ehkä näin runsaana, mutta ideana yhä juuri meille sopiva.

Koristeet

 Täytyy taas sanoa, että en valitettavasti millään muista, mikä oli ideana tämän kuvan takana. Tästä oppineena täytyy siis kirjottaa kuvien nimiin kunnolla mitä miksi millon.

Kertakäyttökamerat oli pitkään sellaisia, mitkä halusin osaksi häitä. Vielä siis ihan nyt suunnitelmissa ja viimevuoden puolella. Niissä vaan kun ei ole täysin takuuta onnistumisesta, niin ajattelimme sen aika suurena kuluna poistaa listasta.

Sadepilvi valoista ja vanusta oli myös koristusmielessä vielä viimevuoden puolella. Sanontahan on, että sade hääpäivänä tuo onnea, joten halusin tehdä meidän hääparin päälle tällaisen pilven, jossa roikkuisi kristalleja sadepisaroina

Vähän persoonallisempi hääkoriste on aina ollut mielessäni. Tällöin törmäsin tähän muistaakseni selatessani taidesivuston DeviantArtin sisältöä. Ei lohikäärmeitä enää kakkuni päälle, mutta muuten massakoriste on enemmän kuin mieleen

Kampaus

 Suurin osa kampauskuvista oli tämäntyylistä sivulle vietyä kiharaa. En tosin halua kiinnitettyä kampausta enään, joten eivät olekaan ajankohtaisia. Kampauksena silti erittäin nätti

Erilaisia kukkaseppeleitä ja pään ympäri meneviä diademeja näkyy kansiossa myös muutamaa erilaista. Itseasiassa tällaista haaveilen myös yhä, mutta avoinna on täysin minkälaista. Ehkä jotain mihin hunnunkin saisi kiinni.

Huomasin, että olekin poistanut esimerkiksi häämekoista montakin kuvaa. Jäljellä olevat ovat niin paljon lähellä sitä nykyistä toivetta, että taidan jättää niiden julkaisemisen tältä kertaa, varmuuden vuoksi. Tosin mitä muistan vanhoista kuvista, siellä oli paljon olkaimetonta ja pitkällä nyörityksellä selkää. Ehkä voin paljastaa, että kumpaakaan ei ole tulossa. 

Tämän kansio oli aivan ihana piristys menneisyydestä. Sillon kun mies astui luvioihin 7 vuotta sitten, taisi kansio siirtyä pinterestiin. Pinterestin kuvat tosin ovat vähän enemmän meidän tyyliä. 

Mites muilla? Salaisia häähaaveita menneisyydestä?