Meidän Tarina - Morsiamen näkökulma

Osa niistä 100 ruususta mitä Tuomas kerran minulle osti

Tapasin Tuomaksen toukokuussa 2009. Olin lukion jälkeen hakenut kahteen kultasepänalan kouluun opiskelemaan alan artesaaniksi. Ensimmäiseen vaihtoehtooni en koskaan saanut edes kutsua, mutta toiseen lähdin sitten pääsykokeisiin. Lähdin siis kohti Vammalaa, tai siis Sastamalaa, erittäin jännittynein mielin. Tämä oli ala jota halusin opiskella.

Pääsykoepäivä oli hyvin hektistä. Olin edellisen yön nukkunut vanhalla tutullani Tampereella etten vain myöhästyisi, asuin siis silloin 200km päästä opiskelupaikastani.

Aamu viiden herätys toki hieman toi jännitystä elämään. Muutenkin jännittävä tilanne. Loppujen lopuksi kokeet menivät ihmeellisen hyvin.

Mutta niin, mites se Tuomas?

Tuomas opiskeli silloin samaisessa koulussa ja lopetteli toista vuottaansa. Pääsykoepäivänä näin hänet siis muutamaan otteeseen. Sanotaanko, että minulla oli silloin (ja no, on yhä) obsession muotoinen ihastus pitkiin hiuksiin... ainakin miehillä. Joten kun tuo puoliselkään ulottuvilla hiuksilla varustettu, tummiin pukeutuva ukkeli käveli ohitseni, minun pääni kääntyi perässä.

Mutta pääsykoepäivä meni hujauksessa ja sitten rupesin odottamaan tuloksia. Kesäkuun lopussa sain tiedon, että en päässyt täysistä pääsykoepisteistä huolimatta sisään suoraan, vaan olin kolmannella varasijalla. Luultavammin siksi, että kyseessä oli vasta toinen vaihtoehtoni... Muistan soittaneeni koulun toimistoon ja sanoneeni, että otan paikan vastaan vaikka koulun alettua, kunhan pääsisin sisään. Ja sitten alkoi odotus.

Viikko ennen koulun alkua en vieläkään ollut kuullut koululta mitään. Lähdimme silloisen ystäväni kanssa lomalle ulkomaille juuri viikkoa ennen maanantaina.

Keskiviikkona se soitto sitten tuli, paikka koulussa oli vapaana. Siitä sitten Kreetalta käsin yritin soitella äidilleni, että apua mistä mä saan asunnon alle viikossa. Palasimme matkaltamme samana päivänä kun koulu alkoi ja asuntokin löytyi hätätarpeella samana päivänä kaupungin asunnoista. Ja sitten alkoi koulu.

Koulun aikana tutustuin siis viimeistä vuotta opiskelevaan Tuomakseen yhä enemmän. Alamme on hyvin pieni ja tiivis ja eri vuosiryhmät sekoittuvat toisiinsa helposti. Mitä enemmän Tuomakseen tutustuin sitä isommaksi ihastukseni kasvoi. Joka vuosi pidettävissä Kultasepänalan artesaaniopiskelijoiden mökkibileissä syyskuussa totesin itselleni, että olen korviani myöten ihastunut tähän mieheen. Kuka nyt oikeesti herää aamulla 3 vain nähdäkseen auringonnousun?! Kadun yhä etten jaksanut nousta sitä katsomaan hänen kanssaan.

Me kolme

Sitten alkoi se ujo "piiritys". Sain Tuomaksen numeron kun olimme marraskuussa yhdessä esittelemässä koulumme messuosastoa. En kumminkaan uskaltanut soittaa tai antaa omaani. Pelasimme myös paljon korttia yhdessä. Tuomaksella oli paljon enemmän vapaa-aikaa 3. vuosilaisena, joten minä jätin kaiken kesken, jos vaan hän pelikaveria pyysi. Tätä jatkui sitten Uuteen vuoteen.

Uutena vuotena päätin laittaa kavereille onnittelutekstarin. Muistin tällöin myös Tuomaksen numeron, joten päässäni kehittyi suunnitelma. Laitoin viestin loppuun "Terveisin, Jenna" ja kysyttäessä sanoisin, että no lähetin sen kaikille koulukavereille. Näin mies sai sitten numeroni

Tästä alkoi harmiton tekstiviestien lähettely. Meidän ehkä suuremmaksi sanonnaksi noussut juttu alkoi itseasiassa viesteistä. Tuomas yhtenä tammikuun viikonloppuna laittoi minulle viestinä vaan "Pöö". Tähän minä innoissani naureskellen vastasin "Iik! Hih, että oli ehkä paras viesti ikinä". Tästä innostuneena Pöö ja Iik ovat jääneet meille söpöällötykseksi 😂

I love you, to the moon and back

Tammikuun lopulla 2010 oli edessäni muutto uuteen kämppään. Uudessa kämpässä halusin laittaa roikkumaan tauluja, mutta seinät olivat betonia enkä omistanut porakonetta. Harmittelin tästä Tuomakselle joka sanoi, että voi tulla luokseni poraamaan. Yhtenä iltana sitten koulun jälkeen suuntasimme luokseni. Juttelimme pitkään sohvalla istuen ja yhtäkkiä löysimme toisemme sylikkäin suudellen.

Siitä se sitten niinsanotusti lähti.

Nyt yli 6 vuotta on takana yhteiseloa. Muutimme yhteen kesäkuussa 2011, tai siis minä Tuomaksen luokse Tampereelle. Isompaan asuntoon muutimme helmikuussa 2016. Meillä on pieni karvavauvamau Rhea, joka on oikeastaan jo 6 vuotias.

Ja nyt olisi sitten seuraavan askel edessä